IHMISKESKEISESTI EPILEPSIATUTKIMUKSEN HUIPULLA
Tapasin Matti Sillanpään, lastenneurologian emeritusprofessorin ja Epilepsialiiton kunniapuheenjohtajan perjantaina 10.2.2022, zoomin välityksellä. Tapaaminen oli sovittu Turkuun, mutta vallitseva koronatilanne sotki suunnitelmat ja jouduimme siirtymään etätapaamiseen. Oli kunnia tavata tämä maineikas ja pitkän uran tehnyt, samalla hyvin sympaattinen herrasmies ainakin näin etänä ja päästä keskustelemaan hänen kanssaan. Teitittely on nyky-Suomessa harvinaista, mutta tämän rautaisen ammattilaisen kohtaamiseen teitittelykin olisi ollut luontevaa. Haastattelun alussa teimme kuitenkin heti sinunkaupat.
”Sielultaan lastenneurologi”
Matti on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran kliinikkona, opettajana ja tutkijana. Hän on kansainvälisellä tasolla yksi tuotteliaimpia ja Suomen tunnetuimpia epilepsia-alan tutkijoita. Näyttävän tieteellisen tutkimusuran lisäksi Sillanpäällä on pitkä kokemus maallikkojärjestötoiminnasta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Lastenneurologiaan hän päätyi mutkien kautta:
- ”Isä olisi halunnut minusta juristin ja äiti papin, mutta koin olevani lapsirakas ihminen ja pidin kovasti biologiasta, joten se ohjasi minua. Looginen ajattelu neurologiassa alkoi kiinnostaa minua jo perusopetuksen aikana.”
Matti lisää pilke silmäkulmassa, että lastenlääkärin erikoistumisviran hän otti vastaan, koska ei voinut siitä kieltäytyäkään. Jo lääkärinuransa alusta asti hän sai hoidettavakseen paljon neurologisia potilaita.
- ”Jo 1960 -luvun alkupuolella ostin ensimmäisen lastenneurologian oppikirjan, mikä oli melkoinen harvinaisuus ja monet kollegatkin ihmettelivät mitä se lastenneurologia oikein olikaan.”
Nuori lääkäri tunsi kuitenkin riittämättömyyttä ja halusi kovasti syventää ymmärrystään neurologiasta. Matti saikin esimiehensä avustamana paikan Uppsalan lastenklinikalta, joka oli siihen aikaan lastenneurologian alalla ”Pohjolan mekka”. Vuonna -69 hän sai lastenneurologian erikoislääkärin pätevyyden. Matti koki Uppsalan kokemuksen erittäin tärkeänä tulevan uransa kannalta, sillä siellä nuori lääkäri sai kunnian tavata hyvin monet lastenneurologian alan tunnetut nimet, joista muun muassa Shlomo Shinnarin (Albert Einstein College of Medicine, NY) kanssa hän on edelleen tiiviissä yhteistyössä. Muita tärkeimpiä Sillanpään yhteistyökumppaneita ovat amerikkalaiset Wisconsinin yliopisto ja Kolumbian yliopisto sekä kanadalainen Dalhousien yliopisto.
Oma tutkimusaihe selkiytyy
Uppsalan aikoihin nuori lääkäri käsitti kuitenkin myös, että lääkärien epilepsiatuntemus oli maassamme kovin niukkaa ja hän koki, että on tärkeää alkaa selvittää tämän vahvasti stigmatisoivan sairauden esiintyvyyttä ja ennustetta. Sairauden valtavan häpeän ja stigman vuoksi Arvo Ylppö jopa aikoinaan kielsi epilepsiadiagnoosin käyttämisen kokonaan Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikassa. Matti halusi ottaa tähän sairauteen kuitenkin erityisen ihmiskeskeisen näkökulman ja lähti selvittämään laajasti, mitä epilepsia lapsen tulevaisuuden kannalta merkitsee. Ihmiskeskeisyys onkin Matin työlle hyvin tunnusomaista.
- ”Haluan hoitaa ihmistä, jolla on epilepsia. Jo väitöskirjassani otin tämän aspektin huomioon. En puhunut epilepsian ennusteesta, vaan epilepsiaa sairastavien lasten ennusteesta. Selvitin mm. heidän koulumenestystään ja menestystä ammatissa.”
Prospektiivisen seurantakohorttinsa työlleen antautunut tutkija keräsi käymällä läpi tuhansia sairaalan potilaskertomuksia ja juoksemalla kiinni potilaita, jotta saisi heidät mukaan tutkimukseensa. Lopulta hän sai kerättyä 245 lasta, joilla voitiin katsoa olevan epilepsiadiagnoosi. Tämä Epilepsian pitkäaikaisseuranta -hanke (TACOE projekti) on tuonut Matille ja suomalaiselle epilepsiatutkimukselle paljon julkisuutta maailmassa.
Tärkeitä tutkimustuloksia ja uusia tutkimuksen tuulia
Ainutlaatuinen seurantatutkimus on jatkunut nyt jo 60 vuotta, ja useat seuratut lapset ovat jo eläkeikäisiä. Luottamus on ollut avain tutkittavien sitoutumisen kannalta.
- ”Pyrin luomaan läheiset suhteet tutkittavien kanssa alusta asti. Ja pidin yhteyttä tutkittaviin myös tutkimuskäyntien välillä. Tutkittavat ymmärsivät, että olin todella kiinnostunut heistä ja heidän sairaudestaan.”
Viime vuosi oli Matin omien sanojensa mukaan vaikuttava. Joulukuussa julkaistiin tärkeä seurantatutkimuksen raportti, jonka mukaan lapsuusiän epilepsia saattaa nopeuttaa aivojen ikääntymistä erityisesti niillä, joilla on ollut aktiivinen epilepsia lapsuudesta 60 vuoden ikään asti. Tämä tutkimus valittiin Yhdysvalloissa vuoden 2021 osalta kuuden kansainvälisesti merkittävimmän epilepsia-artikkelin joukkoon.
Viime vuonna Sillanpää sai myös oman nimensä kirjaan, joka sisältää reilut 250 lastenneurologian maailmantasoista vaikuttajaa kautta aikojen. (Ashwal S. Child Neurology. Its Origins, Founders, Growth and Evolution. USA 2021).
Uusimpana tutkimushankkeenaan Matti on selvittämässä epilepsian esiintyvyyden muutoksia vuodesta 1960 tähän päivään saakka. Tutkimukset osoittavat, että pikkuhiljaa lasten epilepsia on vähenemässä. Matti on tähänkin hankkeeseen käynyt läpi runsaat 3000 potilaskertomusta ja analyysi esiintyvyyden muutoksista ja syistä tämän taustalla on tekeillä.
Kiireitä uralla ja neuvoja nuorille tutkijoille
Matti on ollut uranuurtaja lastenneurologian alalla Suomessa, joten hän on tehnyt pitkiä työviikkoja vaativaa kliinistä työtä ja tutkimustyötä.
- ”Poikani (tuolloin 4 vuotias) kysyi minulta kerran, kun tulin taas myöhään kotiin, että mitä sinä täällä teet. Se oli niin paha juttu, että en kahteen viikkoon ollut iltaisin lainkaan poissa kotoa.”
Ahkera työnteko on periytynyt suvussa, mutta koko ajan Matti halusi kuitenkin pitää huolta siitä, että hän on myös läsnä perheelleen. Kova työnteko otti kuitenkin veronsa ja Matti väsyikin ylettömään työmäärään Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla ja oli 14 vuoden ajan kansanterveystieteen laitoksella avoterveydenhuollon apulaisprofessorina. Lastenneurologia kuitenkin veti takaisin, koska hän on omien sanojensa mukaan ”sielultaan lastenneurologi”. Vuonna 1990 nyt jo hyvin kokenut lääkäri ja tutkija otti vastaan Suomen ensimmäisen lastenneurologian professuurin ja siihen liittyvät ylilääkärin virat.
Sillanpää haluaa rohkaista myös nuoria tutkijoita yrittämään, sillä hänen omien sanojensa mukaan ”tutkimus on kiehtovaa”. Vaikka tutkimusrahoitus on niukkaa ja tutkimuslupien saanti on nykyään vaikeampaa kuin ennen, oma tutkimus on kuitenkin ainut väylä saada selville asioiden yhteyksiä. Hän myös korostaa prospektiivisen tutkimuksen tärkeyttä retrospektiivisen tutkimuksen rinnalla. Sillanpää toivoo, että nuoret tutkijat voisivat saada opastusta ja hyvää tukea tutkijanuralleen.
- ”Hakeudu kokeneeseen tutkimusryhmään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa siltä alueelta mitä haluat tutkia. Ei kannata itse yrittää keksiä pyörää, kun sen on jo monet muut keksineet ja toiset keksineet vielä puolatkin.”
Nykyisille epilepsiatutkijoille hän antaa tärkeäksi tehtäväksi epilepsian geenitaustan tarkemman selvittämisen ja geneettisen farmakologian kehittämisen.
”Minulla ei ole aikaa vanheta niin kauan kuin minä musisoin”
Sanonta on kiinalaisen tiedemiehen ja musiikin harrastajan. Vaikka ikää on tälle nuorekkaalle herrasmiehelle kertynyt mittariin jo lähes 86 vuotta, hän aikoo jatkaa tutkimusta vielä ”niin kauan kuin paloa riittää”. Lääketieteen ohella Matin pitää virkeänä metsässä liikkuminen, puhallinmusiikki ja kuorolaulu.
Pilkettä ei Matin silmästä ainakaan puutu, ja nauru raikui keskustelumme aikana moneen kertaan. Lämmin kiitos haastattelusta!
Katso myös: https://neurocenterfinland.fi/suomalainen-epilepsiatutkimus-ruokkii-kansainvalista-yhteistyota/