Esittelyssä psykologian tutkijat: Professori Antti Revonsuo ja Dosentti Katja Valli – Mielemme toimii simulaattorina

Esittelyssä psykologian tutkijat: Professori Antti Revonsuo ja Dosentti Katja Valli – Mielemme toimii simulaattorina

Turussa on jo pitkään tehty uraauurtavaa monitieteistä kognitiivisen neurotieteen tutkimusta. 90-luvun alussa Turkuun perustettiin kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskus, jossa Antti Revonsuo itse aloitti uransa. Revonsuo kumppaneineen teki myös ensimmäisen kotimaisen Mieli ja aivot: kognitiivisen neurotieteen oppikirjan, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1996. Professori Antti Revonsuo on tuttu nimi laajallekin yleisölle, ja hän on tullut tutuksi uraauurtavasta uni- ja tajunnantutkimuksestaan.

Antti Revonsuon tutkimusryhmä on Suomen ainoa ryhmä, joka tutkii unennäön biologista tehtävää ja unisisältöjä. Unennäkö on yleisin muuttunut tajunnantila, ja sitä esiintyy kaikilla luonnostaan, joten tämä on tärkeä ja laajaa yleisöä koskettava tutkimuskohde.

  • Antti kertoo, että ”Unennäkö aivojen ja subjektiivisen kokemuksen kannalta on hyvin samanlainen ilmiö kuin valvetajuntamme, jossa havaitsemme olevamme jonkun havaintomaailman keskellä. Ne ovat kokemuksina ja aivojen aktivaation kannalta käytännössä yksi ja sama ilmiö. Ero on vain siinä, että miten se informaatio striimataan systeemiin. Eli tuleeko se sisäpuolelta vai tuleeko se online aistien kautta. Aivojen tehtävä on muodostaa malli maailmasta, jossa koemme olevamme mallin sisällä. Siinä mielessä näemme aina unta, mutta valveilla ollessamme aistit ohjaavat unen niin, että se on koherenttia ja mahdollistaa järkevän toiminnan fyysisessä ympäristössä.”

Kotimaisen unitutkimuksen alkulähteillä

Antin monitieteinen lähestymistapa ilmiöihin näkyi jo opiskeluaikana, jolloin hän opiskeli psykologian lisäksi biologiaa ja filosofiaa. Unet ja tietoisuus kiinnostivat häntä jo opiskeluaikana, mutta niitä ei silloin juurikaan opetettu, koska alan tutkimus oli kansainvälisestikin hyvin vähäistä. Antin tutkijanura alkoi siis hyvin itsenäisestä alan kirjallisuuden lukemisesta ja sitä myötä hän pikkuhiljaa kehitti omaa asiantuntemustaan ja tutkimussuuntaansa. Yhdessä silloisen opiskelutoverinsa, Christina Salmivallin (nykyisin psykologian professori) kanssa hän lähti keräämään uniraportteja ja analysoimaan niitä ns. sisällönanalyysin avulla. Antti muistelee tutkimusuransa alkuvaiheita seuraavasti:

  • ”Kun aloin tekemään väitöskirjaa, niin ajattelin että yritän tehdä ainakin jonkinlaista unitutkimusta. Minulla ei ollut siihen ketään ohjaajaa eli se oli ihan itse tehty. Ajattelin että luen kirjallisuutta ja kokeilen jos siitä jotain pystyisi tekemään. Jos se ei onnistu, en kerro kenellekään ja jos se onnistuu eli saan jotain julkaisuja aikaiseksi, niin sittenhän voin ryhtyä legitiimiksi unitutkijaksi. Ja kyllä se sitten onnistui – sain pari artikkelia julkaistua väitöskirjaani.”

Unien uhkasimulaatioteoria

Jo uransa alkuvaiheissa Antti alkoi keskittyä erityisesti unien uhkasisältöihin. Hän havaitsi, että unennäössä negatiiviset sisällöt ovat yleisempiä kuin positiiviset ja päätyi havaintojensa kautta muotoilemaan uhkasimulaatioteorian, jonka mukaan unien avulla varaudutaan erilaisiin uhkatilanteisiin. Tapahtumia ammennetaan eletystä elämästä, mutta unissa esiintyvät uhkatilanteet ovat yleensä huomattavan paljon uhkaavampia kuin todellisessa elämässä.

  • Antin mukaan: ”Unien sisällöt valikoituvat negatiivisiksi useammin kuin olisi todennäköistä verraten valve-elämäämme. Monet vanhat uniteoriat näkevät unissa psykoterapeuttisen funktion, eli että unien avulla käsittelisimme vaikeita tunteita. Uhkasimulaatioteorian mukaan taas uhkasimulaatiot aktivoivat uudelleen pahimmat pelot koska niihin täytyy valmistautua.”

Tätä ennen unien uhkasisältöjä ei oltu koskaan ennen oikeastaan katsottu, joten teoria edusti uudenlaista, biologista näkökulmaa unitutkimukseen. Tässä vaiheessa Katja Valli, nykyisin psykologian dosentti, tuli tekemään gradua Antin ohjaukseen ja lähti testaamaan uhkasimulaatioteorian hypoteeseja. Aiheesta syntyi myöhemmin myös väitöskirja ja ohjaussuhteesta muodostui pitkäaikainen tutkimusyhteistyö. Molemmilla on omat vahvuutensa: Antilla vahva teoreettinen tausta filosofiasta ja tajunnantutkimuksesta ja Katjalla paljon käytännön taitoa esimerkiksi unilaboratoriotutkimuksesta. He ovatkin työparina ohjanneet yhdessä useita väitöskirjoja. Unet ovat yksi tajunnan ilmiö ja unien tutkimisen kautta he tutkivat myös laajemmin tietoisuutta.

Unien sosiaalinen aspekti

Uhkasimulaatioteoria sai erityisesti kritiikkiä siitä, että kaikki unet eivät kuitenkaan ole aina negatiivisia, joten Antti alkoi yhdessä Katjan kanssa kehittää uudenlaista unennäön teoriaa.

  • ”Aloin kehitellä mikä voisi olla joku positiivisiin uniin liittyvä vastaavantyyppinen simulaatiofunktio, josta olisi ollut hyötyä jo evoluutiohistoriassa. Sitten päädyin esittämään sosiaalisen simulaation funktiota. Unissamme on myös sosiaalisen elämän vinouma, eli unissamme on aina paljon porukkaa eli todella harvoin näemme unia siitä, että olisimme yksin riippumatta siitä, että valve-elämässä vietämme paljonkin aikaa yksinämme. Harvassa on kuitenkin ne unet, joissa olet yksin. Siellä on aina paljon ihmisiä paikalla: perheenjäseniä, opiskelukavereita ja muita tärkeitä ihmisiä.” Antti pohtii

Tästä muotoutui unennäön sosiaalisen simulaation teoria. Hyvin suuri osa aivojen kapasiteetista on suuntautunut sosiaalisen informaation käsittelyyn. Sekä uhkasimulaatioteoria että sosiaalisen simulaation teoriat täydentävät hyvin toisiaan. Sosiaalisen simulaation teorian muotoilussa ja hypoteesien testauksessa oli mukana myös väitöskirjatutkija Jarno Tuominen, joka väitteli 4.3.2022 Katjan ja Antin ohjauksessa.

Katjan mukaan mielemme simulaattori toimii riippumatta siitä, missä tajunnantilassa aivot ovat: unessa tai valveilla.

  • ”Valveillakaan emme koko ajan keskity aisti-informaatioon ja ympäristössä toimimiseen vaan mieli vaeltelee suuren osan päivästä ja hyvin suuri osa mielen vaeltelusta on tulevaisuuteen suuntautuvaa. Mielemme ei ole tarkoituskaan pysyä tässä hetkessä, vaan se on suunniteltu ennustamaan mitä seuraavaksi tapahtuu sen perusteella mitä tiedät menneestä. Mielenvaeltelu on toki tahdonalaisempaa ja kontrolloidumpaa kuin unennäkö, mutta molemmissa aivot simuloivat mahdollisia tulevaisuuden tapahtumia ja valmistavat meitä kohtaamaan niitä.

Unennäön toiminta valvehavaintomaailman simulaattorina on nykyään parhaiten hyväksytty määritelmä unitutkijoiden keskuudessa.

Uniennäön epidemiologinen tutkimus

Katjan mukaan lähes puolet väestöstä näkee silloin tällöin painajaisia ja pieni mutta merkittävä osa, noin 3-5%, näkee painajaisia usein. THL:n vuodesta -72 lähtien viiden vuoden välein keräämä kansallinen FINRISKI tutkimus on myös sisältänyt kysymyksen painajaisista, jota Katja ja Antti, yhdessä aiheesta väitelleen Nils Sandmanin kanssa, ovat voineet hyödyntää. Ryhmä on havainnut, että painajaiset ovat yhteydessä masennuksen ja unettomuuden oireisiin. He myös huomasivat, että sodan kokeneilla veteraaneilla ja koko sotasukupolvella esiintyi painajaisia useammin kuin sodan jälkeen syntyneillä. Lisäksi, vaikka usein painajaisia näkevien ihmisten joukko on pysynyt suhteellisen samankokoisena vuodesta toiseen, satunnaisia painajaisia raportoitiin nähtävän enemmän mm. 1990-luvun laman jälkeen. Suuret yhteiskunnalliset tapahtumat siis vaikuttavat suomalaisen väestön painajaisten näkemiseen ja uhkasimulaatiomekanismin aktiivisuuteen. Myös aikaisemmat tutkimukset yhteistyössä Tampereen yliopiston traumatutkijan, psykologian professori Raija-Leena Punamäen kanssa ovat osoittaneet, että todellisia kokemuksia heijastavat uhkatilanteet olivat yleisiä sodan tai miehityksen kokeneiden kurdi- ja palestiinalaislasten ja -nuorten unissa.

COVID-19 pandemian aikana ryhmä keräsi myös yhteistyössä australialaisen Monash yliopiston sekä brittiläisten Cambridgen ja Queen Mary University of London yliopistojen kanssa aineiston unien ja mielenvaeltelun sekä hyvinvoinnin muutoksista pandemian aikana. Nyt meneillään on vastaavanlainen Ukrainan sotaan liittyvä aineiston keruu kotimaassa.

Paitsi valveen aikaiset tapahtumat, myös se miten oma mieli toimii valveilla vaikuttaa uniemme näkemiseen. Samat aivoyhteydet, jotka ovat vahvistuneet valveillaolon aikana, heijastuvat myös uniemme sisällöissä. Masentuneilla ja ahdistuneilla ihmisillä onkin enemmän negatiivista sisältöä unissaan.

  • ”Tapa suhtautua maailmaan valveilla näkyy myös meidän maailmasimulaatiossamme nukkuessamme, pohtii Katja”

Ahdistunut ihminen pelkää jotain mitä ei ole vielä tapahtunut ja masentunut pyörittää samoja negatiivisia ajatusmalleja päässään, oli hän sitten hereillä tai unessa. Tämä on tärkeä näkökulma hoidon ja terapian kannalta, sillä tämän uuden tiedon valossa emme voikaan nähdä enää unia terapeuttisina tapahtumien käsittelynä, vaan pikemminkin heijastuksina siitä, mitä asioita ihminen valveilla ollessaan käsittelee. Voimakkaat negatiiviset unet, kuten painajaiset, eivät siis auta meitä käsittelemään huolenaiheitamme kuten psykoterapiassa, vaan ne saattavat ollakin yksilön hyvinvoinnille pikemminkin haitallisia.

Unitutkimus meets anestesiologia – Tajunnan neuraaliset korrelaatit tutkimushanke

Vuodesta 2006 lähtien Antti ja Katja ovat tehneet yhteistyötä Harry Scheininin johtaman lääketieteellisen tiedekunnan anestesiamekanismien tutkimusryhmän ja PET keskuksen kanssa. Anestesiologian avulla tutkijat ovat pystyneet tutkimaan kokeellisia asetelmia, joissa tajunta ja tietoisuus ikään kuin sammutetaan ja sytytetään nukutuslääkkeiden avulla. Myös luonnollisen nukkumisen aikana tajunta näyttäisi oleva välillä päällä, kun näemme unia, mutta toisaalta välillä sammuksissa silloin kun unennäköä ei esiinny. Ryhmä on tutkinut EEG:n ja PET kuvantamisen avulla mitä aivoissa tapahtuu silloin kun tajunta on kytkeytynyt ympäristöön verrattuna tajunnan ollessa irtikytkeytynyt ympäristön ärsykkeistä.

He totesivat tutkimuksessaan, että kevyen kokeellisen nukutuksen aikainen uni on aivojen tasolla samankaltaista kuin luonnollinen uni ja myös unennäköä esiintyy nukutuksen aikana. Tämä tutkimus on uraauurtavaa, sillä tässä on pystytty tutkimaan anestesian ja eri anestesialääkkeiden vaikutuksia tajunnansisältöihin terveillä tutkittavilla ja vertaamaan niitä suoraan luonnolliseen nukkumiseen ja unennäköön. Aiemmat tutkimukset unennäöstä anestesian aikana ovat perustuneet lähinnä kirurgisiin potilaisiin, joilla nukutuslääkkeet ovat vaihdelleet ja on ollut vaikea erottaa ovatko unisisällöt liittyneet anestesian aikaiseen vai sen jälkeiseen nukkumiseen, toisin sanoen esiintyykö unennäköä anestesia aikana vai vasta anestesiasta toipumisen aikana.

Suomalaiset kouluttavat Ruotsissa

Tutkimustyönsä lisäksi sekä Antti että Katja opettavat tajunnantutkimusta ja neurotiedettä Ruotsissa Skövden yliopistossa. Antti on ollut mukana perustamassa kahta kognitiivisen neurotieteen kandidaattiohjelmaa ja myös Mind and Brain -maisteriohjelmaa. Maisteriohjelma on osa Euroopan neurotieteiden koulutusohjelmaverkostoa (NENS). Myös Turun yliopiston järjestämä Human Neuroscience maisteriohjelma on osa NENS:iä, mikä mahdollistaa laajemman koulutusyhteistyön.

Osallistu tutkimukseen

Nyt sinullakin on mahdollisuus osallistua ryhmän tutkimukseen, jossa tavoitteena on ymmärtää miten Ukrainan sota vaikuttaa mielensisältöihimme nukkuessamme tai antaessamme mielemme vaellella. Tutkimus toteutetaan verkossa täysin anonyymisti, eikä yksittäisiä vastauksia kyetä yhdistämään tiettyyn henkilöön.

Tämän linkin kautta voit osallistua Ukrainan sota mielissämme tutkimukseen:

https://sites.utu.fi/mind/uk/usm/

Katjan kuva: Fotohiekka / Nils Sandman